Syksyllä vietetään pihlajajuhlaa

Monien mielestä syksyssä ei ole mitään juhlimisen aihetta. Mutta uskallan väittää, että kaltaisilleni introverteille luontoihmisille syksy on yksi antoisimmista vuodenajoista. Viileä tuuli ja tihkusade karsivat mukavasti väkeä lähiön lenkkireiteiltä ja ilmassa tuoksuu imelien hajusteiden sijaan mätänevien lehtien suloiset tuoksut. Syksyn tarjoama rauha virittää luonnonkin uuteen juhlahumuun, sillä pihlajien oksien alla alkavat pian salaiset juhlat.

Mitkä ihmeen juhlat?

Kukaan ei taida tarkalleen tietää, milloin ja miten näitä pihlajajuhlia oikein vietetään. Hyvällä tuurilla vain kävelet keskelle räkättirastaiden iloisena kikattavaa parvea ja tiedät saapuneesi juhlapaikalle.

Rastaiden elämässä kesäisen pesintätyömaan ja syksyisen muuttomatkan väliin jää lyhyt riemun aika, jolloin ne saavat nauttia täysin rinnoin toistensa seurasta ja syksyn antimista. Siinä jää paikalle hiippaillut kuokkavieraskin helposti vähemmälle huomiolle. Voimme siis huoletta liittyä mukaan.

Nämä juhlat ovat oikeastaan kaikin puolin aika vapaamuotoiset, mutta tässä silti muutama vinkki juhlatunnelman turvaamiseksi:

1. Valitse herkkusi

Pitopöytä näyttää kyllä melko yksipuoliselta. Oletko itse koskaan maistanut pihlajanmarjoja? Niissä on aika omintakeinen maku. Alkujärkytyksen jälkeen kannattaa pistää lisää marjoja poskeen niin maku voi muuttua paremmaksi. Kaikkeen kun tottuu. Sen sijaan räkättirastaiden ei tarvitse karvaan maun vuoksi nyrpistellä nokkaansa, koska ne näyttävät hotkivan herkut kokonaisina kurkustaan alas.

2. Nosta malja

Kuten suomalaisissa juhlissa yleensäkin, myös pihlajajuhlissa saatetaan illan mittaan innostua vähän kippistelemään. Lämpimänä syksynä pihlajanmarjat voivat ehtiä liian kypsiksi ennen juhlapöytään päätymistä, jolloin ne arvatenkin alkavat käydä. Marjat siis ikään kuin muuttuvat viiniksi. Onko tässä nyt vaarana, että ruokapidot menevätkin vallan ryypiskelyn puolelle? Voivatko linnut mennä marjoista humalaan?

Pahoin pelkään, että rastaiden iloinen tunnelma johtuukin korkeintaan syntymähumalasta. Marjoja syövien lintujen maksa nimittäin polttaa ihmisen maksaa tehokkaammin sen vähänkin alkoholin, mitä marjoissa on. Joten se siitä. Ainoa, jonka pää näissä juhlissa menee sekaisin, on omasi.

3. Muistele menneitä

Viime syksynä (2024) odotin erityisen malttamattomana rastaiden saapumista, sillä olosuhteet olivat juuri täydelliset pihlajajuhlalle. Pihlajanmarjoja oli valtavasti. Tällaisena hyvänä marjavuonna ei rastailla ollut mitään kiirettä lähteä muuttomatkalle eteläisen Euroopan lämpöön, vaan ne juhlisivat syksyä niin kauan kuin tarjottavia riittäisi.

Katselin marjojen painosta notkuvia pihlajan oksia ja ihmettelin, missä päin Suomea juhlakalut mahtoivat viipyä. Siinä odotellessa tuli kerättyä ämpärit täyteen pihlajanmarjoja ja laitettua aluille niin elämänmakuinen kotiviini kuin yrityskin. Enpä olisi uskonut, että idea Taigalinnasta lähtisi itämään samalla tavalla kuin moni pihlajapuu: rastaan syömästä pihlajanmarjasta. Ja tulivathan ne räkättirastaatkin sitten aikanaan juhlatunnelmaa kohottamaan.

4. Nauti kohtuudella

Nyt tämä vuoden verran kypsymässä ollut syksyn sato olisi valmista tarjoiltavaksi, joten ei muuta kuin hörppimään! Mutta varoitan: viinistä tuli hapanta kuin elämä, joten sitä on parasta nauttia vain kohtuudella ja hyvässä seurassa. Ellei pihlajanmarjajuhlan viettäminen ole entuudestaan tuttua, kannattaa totutella sen makuun pieninä annoksina täällä Taigalinnassa.

Rastaiden ja meidän rastaanmielisten yhteinen malja tuli ikuistettua tarroihin ja postikortteihin. Tarroilla voit kivasti merkata kalenteriin, milloin oma pihlajanmarjaviinisi on tekeytynyt juomakelpoiseksi. Tai miltä kuulostaisi kortin muodossa lähetetty kutsu vuoden happamimpiin juhliin? Se tavoittaa kaverisi juuri riittävän hitaasti, että juomat ehtivät sikseensä valmistumaan.

Hauskaa pihlajajuhlaa!